torstai 29. syyskuuta 2016

Rakas raitapaita

Kuten viimeksi kertoilin, Jyväskylän neulefestareilla tuli käytyä ja langat ostettua. Aloitin Breathing Space -paidan heti kotiin päästyäni, ja parin kuukauden on-off-neulonnan jälkeen paita oli valmis.


Jyväskylässä oli aivan liikaa toinen toistaan kauniimpia keriä, valinnan vaikeus iski siis ihmiseen. Lopulta päädyin ostamaan pääväriksi Cascade Yarnsin Heritagea ja raitoihin Snail Yarnin merino twistiä. Jälkimmäinen ei ollut entuudestaan tuttu, mutta muotoutui lähes kättelyssä jonkinmoiseksi lempi-asiaksi, sillä värit sekä neulottavuus olivat molemmat kerrassaan huippuluokkaa. Ja pakko sanoa, vaikka itse sanonkin, väriyhdistelmä on aika kiva!


 Kyseinen paita on ollut omalla listalla jo pitkän aikaa. Ja kaikkihan tän nyt on neulonut, vai? Olin päättänyt että tämä on nyt se neule johon satsaan, eli ostan kerrankin oikeasti kivat langat. Valinta osui nappiin, ja nyt paita on ollut käytössä melkein joka päivä. Juuri sopivan lämmin näihin syyskeleihin, ja ei kutita, kiitos pehmeiden lankojen. Lisäksi koko vaattesta tuli niin pitkä, että kyseessä on ehkä ennemminkin tunika kuin paita, joka helpottaa pukemista entisestään.

Kuten kaikki muutkin Veera Välimäeltä neulomani ohjeet, oli tämäkin hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Työ toimi myös hyvänä lyhennettyjen kerrosten -kammon loiventajana, sillä tämän neulottuani en ehkä koe ihan niin suurta pelkoa wrap and turnia kohtaan. Vähän kutkuttaisi pistää puikoille toinen samanlainen, tietenkin eri väreissä tällä kertaa.


Kuvissa vilahtaa myös uusi juttu, parveke! Eli se mitä nyt on kolme vuotta haikailtu. No nyt se on, näet muutimme kesällä. Jotain kotikierrosta ehkäpä bloginkin puolelle jossain kohtaa etsiytyy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti