sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Uskallus-saavutus

Kuten varmaan huomata saattaa, tämän blogin kuvat harvoin sisältävät ihmisiä tai mitään muutakaan kovin eläväistä. Tähän on pitkälti kaksi syytä: malleja on hankala löytää ja itse pelkään kuollakseni esiintymistä kameran toisella puolen. Syistä, jotka ovat allekirjoittaneelle edelleen epäselviä, olen kuitenkin opetellut jopa - skandaalinomaista! - poseeraamaan. Tai en tiedä voiko tuota kameran edessä lamautuneena seisomista ja jännityshymyä kovinkaan hyvin poseeraamiseksi kutsua, mutta joka tapauksessa en juokse automaattisesti kuvaajan selän taa kun kamera otetaan esiin. En ole ylpeä itsestäni, mutta sentään neuleet pääsevät joskus elävän mallin ylle kuvattavaksi. Tämä olkoon päivän uskalluskokemus.

Kirjoittelusta on ollut jälleen taukoa, mutta se ei toki tarkoita ettei mitään olisi valmistunut - päinvastoin! Suurin saavutukseni kesätöiden aikana oli tämä Vintage neuleet -kirjan Jayne -mallin neulominen. Nappeja neule ei koskaan saanut, enimmäkseen koska sopivia ei tuntunut kivienkään alta löytyvän. Ja takakappale on puhtaasti helmineuletta.


Itse työhön olin hyvin tyytyväinen, vaikka pitsin neulominen näin suuressa kaavassa jännitikin alkuun. Onneksi mallikerta oli hyvin yksinkertainen, joten neulominen oli paitsi joutuisaa, myös varsin mukavaa. 


Valitsin ohjeesta neulottavaksi L-koon, joka mittojen mukaan oli lähimpänä totuutta, mutta lopputulos on sanalla sanoen iso, etenkin vyötäröltä. Siksi kuvissa näkyvä vyö, jonka kanssa olen tavannut pukea neuleen.


Kaiken kaikkiaan malli oli mukava sekä neuloa että pitää päällä. Lankana toimi Novitan puuvillainen Kotiväki huvila, menekki noin kolme kerää: hintaakaan ei siis paidalle huimasti kertynyt. Ja tämähän oli nyt sitten virallisesti ensimmäinen käyttöön päätynyt itselle tehty suurempi neuletyö. Jipii!

Toinen jo vähän aikaisemmin valmistunut suosikki on Tailwind -huivi jämälangoista. Lankoina siis vähän sitä sun tätä, mutta lopputulokseen olen todella tyytyväinen.


Pituutta huivilla on 190 cm, mikä ei ihan käy ilmi näistä kuvista. Kyseinen neule on varsin lämmin ja kätevä väriläiskä, joka menee niin kaulassa kuin hartioillakin.



Tällä hetkellä puikoilla valmistuu joululahjoja, joista mahdollisesti lisää jo lähiaikoina.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Uuteen kotiin

Kauhun hetkiä koettiin jo aikaisemmin viikolla kun tuparilahjan keksiminen otti koville. Näppäränä henkilönä halusin tehdä jotain itse, hyödyllistäkin saisi olla - ei koristeita vaan käyttöesineitä. Päivää ennen tupareita iski inspiraatio nähdessäni nämä tiskirätit. Sellainen nikutettiin kovalla kiireellä Novitan bambu -langasta. Lisäksi ostin lähikaupasta luonnon jouhella varusetun tiskiharjan ja eko-astianpesuainetta. Tiskatahan pitää ihan liian usein, joten mikäs sen parempi lahja kuin itse tehty tiskirätti, laadukas harja ja hyvän tuoksuinen pesuaine? Nämä sujautin tällä ohjeella jämäkankaista ompelemaani kangaskoriin.




 Toivotaan että kelpaa. Hyvät viikonloput, askarrelkaa ahkerasti!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Keväiset

Pääsiäistä edeltävinä luentoina ja useilla Tampereelle kohdistuneilla bussi- ja junamatkoilla on ollut aikaa neuloa, ja tuotoksina syntyivät seuraavat.

Elämäni ensimmäinen kokonainen kolmiohuivi! Tämä on tehty luentohuivin tapaan, lisäämällä aina neljä silmukkaa joka toisella kerroksella. Lanka oli vähän heräteostos Turun Lankamaailmasta, Marino soft nimeltään. Tuo väriyhdistelmä oli vain kertakaikkiaan paitsi hieno, myös keväinen, joten vastarinta oli turhaa.



Kulmiin tein vielä jämälankavarastosta löytyneestä vaaleanpunaisuudesta pompomit, jotka helpottavat muuten vähän lyhyen huivin kiinni pysymistä.


Sitten se vähän pidempään keskeneräisenä lojunut työ, tuolloinen ööm.. vauvan makuupussi? Kulkee nimellä Baby wrap engalnniksi. Olkoon mikä oli, suloinen ja ainakin tarpeeksi iso siitä tuli. Lankana Isoveli, jota nyt sattui löytymään edulliesti suurempi määrä kaupasta, jota en enää muista. Alle pitää pukea varmasti vaatetta, sen verran karheaa tuo Novitan monitoimilanka on, mutta eiköhän kesällä ja keväällä mene kevyemmästä ulkovaatteesta tai muusta. Unipussi valmistui siis hyvissä ajoin ennen ristiäisiä, lahjaksi kun on menossa.



 Reunoissa kulkee helmineule, huppu tehtiin yhdesä paneelista ja saumattiin umpeen ylhäältä. Kiinitys onnistuu virkatulla lenkillä jonka läpi sujautetaan ketjusilmukkanauhan päässä riippuva pompom. Kaikkiaan todella mielyttävä ja helppo projekti, joka yksinkertaisesti ajanpuutteen takia joutui sivuun hetkeksi. Tulipahan valmiiksi, huh!


Nyt takaisin pääsiäipuuhiin. Hyvää tipujuhlaa, ihmiset!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Ikkunalaudattomuuden kukistus ja muita tupakeittiön ratkaisuja




 Jälleen kerran fiksu sanaleikki otsikossa, kukat ja kukistus, haha.. Mutta tosiaan, onni on että perheestä löytyy puutyötaitoisia ihmisiä, jotka voivat rakentaa ikkunalaudattomaan (tai surkean kokoisilla syvennyksillä varustettuun) keittiö-eteis-ompeluhuoneeseen hienoakin hienommat kasviportaat. Tai hyllyn, tai pöydän tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua. Joka tapauksessa, nyt saavat kukat oikeasti valoa ja ihailevia katseita osakseen.




 Ihmeiden aika ei myöskään ole ohi, sillä kuten kaikki muutkin, innostuin minäkin makramee amppeleista, ja kahden hengen pähkäilyllä sekä solmuilulla saatiinkiin aikaan yllä nähtävä teline pienelle mehikasville. Toki siihen jokin suurempikin eliö mahtunee, mutta kokeiluluontoisesti kyseinen kasvi pääsi testaamaan elämää yläilmoissa. Kaksoistasosolmuista ja matonkuteesta improvisoitu systeemi vaikuttaisi hoitavan hommansa.



Tupakeittiömme toimii siis yhdistettynä ompeluhuoneena, keittiönä ja eteisenä. Viimeksi mainitun takia oven vastapäiseltä seinältä löytyy meilenkiintoisesti aseteltu naulakkosyvennys, joka on sinänsä ihan kätevä: talvitakit ja -kengät pois oven suusta kesäisin ja vice versa. Mutta kun se on ruma. Ja vaikea pitää siistinä. Onneksi keksin piilottaa koko ongelman kangasverholla. Ylös kiilattiin suihkuverhontanko (Terrasta, hintaa sellainen 12€) ja kangas (Ikea PS 2014) huoliteltiin reunoistaan, ylös purjerenkaat ja sitten vaan isommilla koukuilla kiinni tankoon. Nyt eivät takkiröykkiöt pilaa ruokailutilaa.

Pienet jutut ja niin suuri ero, halvallakin päästiin. Nyt jatkamaan ansaittua vapaapäivää askartelun ja neulomisen merkeissä. 

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Joulusta uuteen vuoteen

Ja jälleen kerran olen laiskotellut blogin(kin) suhteen. No, niin se vain joskus on että aina ei jaksa. Sen sijaan olen jaksanut:
  • pakertaa joululahjoja viime hetkille saakka
  • jopa toimittaa lahjat perille asti
  • tehdä jälleen kerran sen liian ison seitanpaistin
  • sosialisoida uutena vuotenakin
  • neuloa, neuloa, neuloa.
 Siinäpä se juhlahumu tiivistettynä. Olen juuri sitä stressaavaa tyyppiä, siksi on ihan mukavaa palata jo arkeen stressaamaan koulusta ja muista perusjutuista ylivoimaisen juhla-stressin sijaan. Osa joululahjoista syntyi ilman suurempaa stressiä, esimerkiksi tämä ensin villatakiksi tarkoitettu peitto. Kun olisi ollut aika lähteä aloittelemaan hihojen kiinnitystä, tesmasin takkia ympärilleni huomatakseni sen aivan liian leveäksi. No, niinpä neuloin toiseenkin päähän joustimen ja vuoritin koko komeuden kivalla pilkkukankaalla ja kas, siitähän tuli peitto joululahjaksi pikkutytölle!




 Lankana puuvillainen Novitan Miami, joka on sopivan pehmeä ja helppohoitoinen lasten neuleeksi. Kuvio pilven reunalla -takista, vuorikangas puuvillaa. Menee torkkupeitosta ja leikkialustasta, kestää myös konepesun. Aika hyvä siis, eikö?


Pojille taas tein pehmovalaat, jotka olivat uskomattoman helpot ja nopeat ommella. Inspiraatiota on haettu tästä kuvasarjasta, vaikka kaavat sun muut lopulta päädyinkin oman pääni mukaan piirtämään. Vasemmanpuoleinen valas sai mutonsa krippikseltä löytyneestä kuviopuuvillasta ja farkkukankaasta sekä "turvasilmistä", oikeanpuoleinen taas ylijäämäkankaista: takkivillasta (josta siis myös tuli ihka oikea takki, jota voisin esitellä blogissa myöhemmin) ja edellämainitun peiton pilkkupuuvillasta. Tykkäsin näistä aika hurjasti, mielestäni värikombinaatiot toimivat kivasti ja valaat nyt vain ovat muutenkin aika symppiksiä. Myös lahjansaajat tuntuivat pitävän, varsinkin pienempi.




Sellaista juhla-aikaa täällä vietettiin, nyt innolla kohti uutta vuotta, arkea ja uusia käsityötapauksia.