Villiksiä ja vilkaisuja

 Ihmeiden aika ei ole ohi: tämän hiatuksen aikana olen paitsi kutonut, myös ommellut ahkerasti. Uskomatonta mutta totta, ompelukoneesta on tullut ennemminkin ystävä kuin ainainen, pelottava vihollinen. Olen siis noin vuoden ajan ommellut lähes joka viikonloppu jotain: hameita, housuja, mekkoja, yläosia, viimeisin aluevaltaukseni oli uimapuvun ompelu. Useasti olen kuitenkin etenkin istuvia vaatteita ommellessani laittanut merkille, että sovitusnukke jos jokin olisi kätevä apu niin kaavoittamisessa kuin itse ompelussakin. Nyt 20-vuotispäivän lähestyessä kuulin huhua, että eräs lähipiirin jäsen olisi suunnitellut tällaisen näppäryyden rahoittamista. Voi iloa, voi onnea! Suunnitelmissa olisi siis loman alkaessa hakea kotiin Prymadonna -säädettävä sovitusnukke, todennäköisimmin Eurokankaasta. En malta odottaa!

Nopea vilkaisu: näitäkin ompeluksia pääsette ihmettelemään paremmin sitten sovitusnuken yllä  - ja tietenkin myös tulevia projekteja.

 

 

Lisäksi sarjassamme "Hiatuksen aikana tehtyä" - viime kuussa viimeistelin Jyväskylän reissun yhteydessä valmistuneen vauvan villatakin ja siihen melkein mätsäävät sukat. Nämä ovat jo vaihtaneet omistajaa, toivottavasti käyttöä riittää syksymmällä. Lankana villatakissa oli kaksi euron (!) kerää Red Heart Soft Baby Stepsiä, joka oli melkoisen mielyttävää neuloa, ja väirikin lienee mitä loistavin. Olen täysin ihastunut huppuihin villatakeissa -ja paidoissa, sekä taskuihin. Niin helppoa ja käytännöllistä. Hupullisten villisten kuvaaminen on vain täyttä tuskaa, sillä huppu ei koskaan tunnu näyttävän edustavalta, kauniista puhumattakaan. Uskokaa vain, oikeasti se on varsin suloinen tekele.

                                                

 

 

 

 Nämä kirjoneule lapaset taas valmistuivat jo viime syystalvesta, ja olivatkin ensimmäinen uudessa kodissa neulottu asia. Kuvio lienee varmasti monelle tuttu norjalais(?)kirjoneule, jolle ohje löytyi muistaakseni Yhteishyvästä, lankana Novitan Nalle. Muokkasin ohjetta sen verran, että jätin viimeisen tähtikuvion neulomatta, sillä omaan käteeni lapaset ovat jo nyt melko suuret. Näitä käytettiin paljon viime talvena, ja tullaan varmasti käyttämään tulevaisuudessakin. Ovat aivan lempilapaset. Nytkin vähän haluttaisi aloittaa uusi kirjoneuleprojekti (esimerkiksi liittyen rakastamiini maatuskoihin) nimenomaan jonkinlaiset lapaset jälleen kerran, tällähetkellä kun on valmistumassa vain palmikkoneuleita, joista lisää ehkäpä ensi postauksessa.

                                   

 Ja viimeisenä vaan ei toki vähäisimpänä, pilven reunalla -villatakki 1-2 vuotiaalle (tämä meni 2-vuotiaalle ja oli kuulemma vielä ihan sopivan kokoinen). Lankana Novitan Ipana, jossa on kerrassaan kauniit värit. Napit Tiimarin poistoalesta, tuollaiset ihanat limen vihreät jotka eivät tietenkään sovi yhtään takin värimaailmaan. No, olivat ainoat vapaana olevat ja sopivan kokoiset siihen aikaan. Kuten ylempikin takki, tämäkin on neulottu yhtenä kappaleena: ei ikävää palojen yhdistelyä, no more tears! Kuviakin tästä komeudesta on vain yksi, sekin kännykällä napattu. No, pahoittelen. Aina ei voi muistaa kuvata tekeleitä kun on jo niin kova kiire päästä lahjoittamaan niitä eteenpäin.

 Voimia uuteen viikkon, joka onkin itselleni viimeinen työviikko ennen lomailua. Jee!