Palmikoita puikoilla

 Ja niin lähtee jälleen kerran käyntiin uusi viikko. Halloween tuli vietettyä vauvan villatakin kappaleita yhdistellessä. Tässä se nyt on, ensimmäinen ilman pyöröpuikkoa (toisin sanoen osista) tehty villatakkini, ta-daa!

 

 Ohje on  täältä  ja lankana teeteen merinovillainen Sara. Lankaa kului noin kolme kerää, mikä oli mielestäni aika vähän vaikka toki tuo koko 12-18 kk onkin aika pieni.  En oikein osaa päättää onko tämä nyt kiva vai ihan floppi, kaipa sen lahjaksi joten kuten kehtaan antaa.

 

 Nähtäväksi jää mahtuuko lahjan saajan päälle vai meneekö ensi vuodelle ristiäislahjaksi. Nuo palmikot, jotka siis kulkevat hihoissa molemmin puolin ja samoin napituslistalla ovat kyllä aika kivoja (ja myös kiinnostavia neulottavia), mutta väri ei oikein ehkä lopulta olekaan juuri se mitä etsin. Lisäksi napit olisivat voineet olla puuta tai kookoksen kuorta, mutta nuo olivat nyt ainoat juuri käsillä olevat. No, ne voi kuitenkin aina vaihtaa halutessaan.

 

Toinen tuotos oli erään illan päähänpisto kokeilla perunalla kuvioiden painamista kankaaseen. Lisäksi ompelin elämäni ensimmäisen tyynyliinan, johon sitten näitä perunapainannan alkeita harjoittelin. Sopii kivasti meidän muuten vaaleaan makkariin. Vaikka yleensä olenkin turhia koristetyynyjä vastaan on niitä silti jo kolme päässyt kertymään. Muttakun Ikea ja joululahjoina saadut jutut, pakkohan niitä on käyttää.

  

Tyynyliina on tosiaan tuollaista vetoketjullista mallia, sellainen tuli ensimmäisenä mieleeni ja vetoketju sattui valkoisen puuvillakankaan ja kangasmaalien lisäksi löytymään kotoa, ainoastaan leimasinperunat ja pieni 40x40cm tyyny piti käydä lähi-Prismasta hakemassa. Vetoketju pitkälti määräsi kuvioiden värimaailman, mutta mielestäni tämä on oikein hyvä: pirteä muttei psykedeelinen.

Joululahjontaa (lokakuussa?)

Tänä vuonna yritän ylittää itseni aloittamalla joululahjojen näpertämisen jo lokakuussa. Melkoista edistystä ollaankin jo tällä saralla nähty, kaksi odottaa jo nimittäin valmiina ja yhdestä puuttuu enää toinen hiha ja nappilista. Molemmat jo valmistuneet työt ovat melko pieniä ja yksinkertaisia, mutta vaihtelua vaikeustasoon on tarjonnut juurikin tuo mainitsemani keskeneräinen villatakki, joka varmaankin tulee ansaitsemaan ihka oman postauksen.

 

Päärynä on virkattu jämälangoista, ohje (tai pikemminkin inspiraatio, sillä virkkaus on ehdottomasti hauskempaa ilman ohjeita)  löytyi Kotivinkistä 20/2014. Virkkaaminen ei koskaan ole erityisemmin sykähdyttänyt, mutta pakko on myöntää että tämä työ oli jo melko kiva. Ja lopputulokseenkin olen verrattain tyytyväinen.

Pipo on samaa mallia kuin aikaisemmin blogissa nähty versio. Kuulemani mukaan malli oli todettu hyväksi käytössä, joten harmaan pipan jäädessä pieneksi neuloin uuden, suuremman ja vihreämmän vastineen. Lankana tällä kertaa Drops Baby Merino, joka oli kyllä äärimmäisen mukava neuloa, lopputuloksen ollessa mukavan pehmeä ja joustava.

Jotain olen ehtinyt tekemään myös itselleni, nimittäin uuden lempimekon ja pipon. Sininen takki taas on ehdottomasti yksi parhaista vuoden kirppislöydöistä, vaikka vähän hintava lopulta olikin. Pipa on Novitan Isoveljeä, omalla ohjeella sovellettu peruspalmikko-ihmetys.

Uusi lempimekko valmistui siis myös pari viikkoa sitten, Suuri Käsityö 1/2014 -lehden kaavoilla. Tarkoituksena oli tehdä hillitympi juhlamekko, mutta kaikessa mukavuudessaan ja istuvuudessaan vaate päätyi myös kovaan arkikäyttöön. Jotenkin ajattelin ettei kotelomekko ole yhtään omaan mieleeni ja ulkomuotooni sopiva vaate mutta toisin tuli todistettua. Mekko on siis villakangasta, mutta vuorina toimii joustava Jenna -vuorikangas. Pitkät muotolaskokset näyttävät mielestäni kivalta, ja mietinkin että samalla kaavalla voisi tehdä vaikka minkälaisia vaatteita.

Sellasia täällä on häärätty, lisää ensi kerralla.

Silitysraudalle töitä

Nyt se mallinukke siis saapui. Alkaessani pukemaan häntä yllätyin ikävästi vaatteisiin kertyneiden ryppyjen määrästä. Käytän paljon kotikutoisia vaatteitani, eli kaapin pohjalla makoilusta rypyt eivät ole syntyneet. Ehkäpä syynä lienee vihani silitysrautoja -ja lautoja sekä etenkin niiden kaapista pois ottamista kohtaan. Ja takaisin pistämistä. Joka tapauksessa, tässä muutamia enemmän ja vähemmän ryppyisiä ihmetyksiä, satunnaisessa järjestyksessä. Mahdollisesti myös mielenkiintoisempia, elävän (kuulostaapa hurjalta) mallin päällä kuvattuja kokonaisuuksia tullaan näkemään kunhan löydän suostuvaisen kuvaajan.

Ensimmäisenä mallailin tänään valmistunutta mekkoa. Kangas tarttui mukaan Ideaparkin palalaarista ensinnäkin mahdottoman hienon kuvionsa ja toisekseen laskeutuvuutensa takia - ja osoittautuikin juuri sopivaki kauan kaipaamaani kuminauhavyötäröiseen mekkoon.

Kaava on pikaisesti itse kyhäilty, mallia otin vanhasta kirppislöydöstä jossa taas kankaana oli käytetty paksuhkoa neulosta; näin ollen kyseinen vaaatekappale on tullut useampaan kertaan todettua joko liian viileäksi tai kuumaksi. Kevyempi kangasvalinta ratkaisi pulman, sillä tämä versio on kerrassaan täydellinen niin kesällä kuin kerrospukeutuen syksyllä ja keväälläkin.

 

 Tämän kesän lemppari on ollut kyseinen hyvin simppeli trikoomekko. Tämän oli oikeastaan tarkoitus toimia tekosyynä kaksoisneulan käytön harjoittelulle, mutta päätyikin kovaan käyttöön. Kangas löytyi Porin Eurokankaan palalaarista, hintaa koko palalla oli muistaakseni noin 6€, ja kangasta jäikin tämän ompelun jälkeen vielä rutkasti. 

 

 

Mitä enemmän ompelen omia vaatteitani, sitä enemmän huomaan että juuri ne yksinkertaisimmat ja helpoimmat projektit pääsevät myös eniten käyttöön. Röyhelömekkojen tekeminen on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta harvemmin niitä tulee puettua arkipäivään.

 Sitten vähän neulevaatetta. Kesän alussa viimeistelin tämän Novitan Rose Mohairista neulotun yksinkertaisen puseron. Viininpunainen lienee edelleen lempivärejäni, ja juuri tämänkaltainen laatikkomallinen neule on aina mieleeni, mutta tuo lanka.

 

  Se kutittaa. Se raapii. Se on uskomattoman lämmin. Ja samalla liian kylmä. Eli siis pistän kaiken langan viaksi. Vähän harmittaa, pusero oli kuitenkin ensimmäinen itselleni tekemä suuritöisempi neule.

 

 Puserossa on äärettömän helppo venepääntie, raglan ja täysmittaiset hihat. Se on siis lähes kaikkea mitä puserolta toivoisinkin, mutta niin. Malli jälleen kerran omaa sähellystä; neulottu suljettuna neuleena pyöröpuikolla kainaloihin asti ja lisätty suljettuna neuleena kudotut hihat, sitten vain kavenneltu.

Tässä myös kesän suosikkeja, joista varmasti etenkin alaosa tulee jatkamaan kauttaan vielä pitkälle syksyyn paksujen sukkisten kera. Hihaton paita on ollut kultaakin kalliimpi kesähelteillä, ja se toimii mutkattomasti niin housujen kuin hameenkin kanssa. Kaikki kankaat resoria lukuunottamatta jälleen kerran palalaari -heräteostoksia.

 Hameen kangas on aivan suosikkini, mustvalkoharmaa inka-kuvio on aina herättänyt lämpiä tunteita. Kyseinen vaatekappale oli myös ensimmäinen, jossa pääsin kokeilemaan josuto-ompeleen käyttöä uudella ompelukoneella. Hameesta tulikin hyvin kestävä ja joustava. Vyötärön resori on paitsi mukava, myös skarpin näköinen.

Yläosa taas on hyvin laskeutuvaa en-ole-varma-mitä kangasta. Samasta kankaasta eri väreissä olen kuitenkin tehnyt myös housut, joista toivottavasti niitä mielenkiintoisempia kuvia lähiaikoina, sovitusnukelle kun valmiita housuja on hieman vaikeaa mallailla. Paidan yksityiskohtina toimivat pitsinen karrokee ja selässä vetoketju pääntieltä alkaen.

 Ja viimeisenä ompelutuotoksena ne uikkarit. Ovat siis ihan uimapukuihin tarkoittetua kangasta, ja mikä parasta, neonvihreää. Ruskettuneella iholla varsin hienot, talvisella kalkkilaivan kapteenilla ehkäpä vähemmän hienot.

 Malli jälleen kerran omiin pohdintoihin pohjautuva, alaosa vanhojen bikinien pohjalta kaavailtu. Yläosassa melko yksinkertainen selkä, mutta edessä rypytys, joka empiiristen tutkimusteni mukaan näyttää myös kivalta uikkareissa. Ja tietenkin halterneck -tyylinen ylläpitoratkaisu.

Sellaista tällä kertaa, nyt takaisin neuletöiden ääreen.

(Ja ainiin, blogia pystyy nykyään seuraamaan myös Bloglovinin kautta.)

Villiksiä ja vilkaisuja

 Ihmeiden aika ei ole ohi: tämän hiatuksen aikana olen paitsi kutonut, myös ommellut ahkerasti. Uskomatonta mutta totta, ompelukoneesta on tullut ennemminkin ystävä kuin ainainen, pelottava vihollinen. Olen siis noin vuoden ajan ommellut lähes joka viikonloppu jotain: hameita, housuja, mekkoja, yläosia, viimeisin aluevaltaukseni oli uimapuvun ompelu. Useasti olen kuitenkin etenkin istuvia vaatteita ommellessani laittanut merkille, että sovitusnukke jos jokin olisi kätevä apu niin kaavoittamisessa kuin itse ompelussakin. Nyt 20-vuotispäivän lähestyessä kuulin huhua, että eräs lähipiirin jäsen olisi suunnitellut tällaisen näppäryyden rahoittamista. Voi iloa, voi onnea! Suunnitelmissa olisi siis loman alkaessa hakea kotiin Prymadonna -säädettävä sovitusnukke, todennäköisimmin Eurokankaasta. En malta odottaa!

Nopea vilkaisu: näitäkin ompeluksia pääsette ihmettelemään paremmin sitten sovitusnuken yllä  - ja tietenkin myös tulevia projekteja.

 

 

Lisäksi sarjassamme "Hiatuksen aikana tehtyä" - viime kuussa viimeistelin Jyväskylän reissun yhteydessä valmistuneen vauvan villatakin ja siihen melkein mätsäävät sukat. Nämä ovat jo vaihtaneet omistajaa, toivottavasti käyttöä riittää syksymmällä. Lankana villatakissa oli kaksi euron (!) kerää Red Heart Soft Baby Stepsiä, joka oli melkoisen mielyttävää neuloa, ja väirikin lienee mitä loistavin. Olen täysin ihastunut huppuihin villatakeissa -ja paidoissa, sekä taskuihin. Niin helppoa ja käytännöllistä. Hupullisten villisten kuvaaminen on vain täyttä tuskaa, sillä huppu ei koskaan tunnu näyttävän edustavalta, kauniista puhumattakaan. Uskokaa vain, oikeasti se on varsin suloinen tekele.

                                                

 

 

 

 Nämä kirjoneule lapaset taas valmistuivat jo viime syystalvesta, ja olivatkin ensimmäinen uudessa kodissa neulottu asia. Kuvio lienee varmasti monelle tuttu norjalais(?)kirjoneule, jolle ohje löytyi muistaakseni Yhteishyvästä, lankana Novitan Nalle. Muokkasin ohjetta sen verran, että jätin viimeisen tähtikuvion neulomatta, sillä omaan käteeni lapaset ovat jo nyt melko suuret. Näitä käytettiin paljon viime talvena, ja tullaan varmasti käyttämään tulevaisuudessakin. Ovat aivan lempilapaset. Nytkin vähän haluttaisi aloittaa uusi kirjoneuleprojekti (esimerkiksi liittyen rakastamiini maatuskoihin) nimenomaan jonkinlaiset lapaset jälleen kerran, tällähetkellä kun on valmistumassa vain palmikkoneuleita, joista lisää ehkäpä ensi postauksessa.

                                   

 Ja viimeisenä vaan ei toki vähäisimpänä, pilven reunalla -villatakki 1-2 vuotiaalle (tämä meni 2-vuotiaalle ja oli kuulemma vielä ihan sopivan kokoinen). Lankana Novitan Ipana, jossa on kerrassaan kauniit värit. Napit Tiimarin poistoalesta, tuollaiset ihanat limen vihreät jotka eivät tietenkään sovi yhtään takin värimaailmaan. No, olivat ainoat vapaana olevat ja sopivan kokoiset siihen aikaan. Kuten ylempikin takki, tämäkin on neulottu yhtenä kappaleena: ei ikävää palojen yhdistelyä, no more tears! Kuviakin tästä komeudesta on vain yksi, sekin kännykällä napattu. No, pahoittelen. Aina ei voi muistaa kuvata tekeleitä kun on jo niin kova kiire päästä lahjoittamaan niitä eteenpäin.

 Voimia uuteen viikkon, joka onkin itselleni viimeinen työviikko ennen lomailua. Jee!

No nyt.

Viime postauksesta on kulunut jo hävyttömän paljon aikaa. Kun tämän kevään ylioppilaat pari kuukautta sitten saivat lakkinsa, ajattelin aloittelevani bloggausta uudelleen. Mutta ei, jotenkin se taas vain jäi. Mutta nyt lienee korkea aika päivittää kuulumisia liittyen, no, kaikkeen.

 

Viimeisin postaus käsitteli siis ylioppilasjuhliani edeltäviä tunnelmia. Mitään dramaattista käännettä ei tapahtunut, juhlat juhlittiin ja huolella juhlittiinkin. Todistukseenkin olin tyytyväinen: neljä Eximiaa ja pari M -kirjainta sekä yksi C -noteeraus. Stipendeitäkin ansaitsin jonkin verran, muistaakseni kuusi yhteensä, esimerkiksi ruotsin kielestä, yleisestä opiskelumenestyksestä ja venäjän kielestä.

Kevään yliopistohaut tuottivat tulosta ja syksyllä 2013 aloitin opiskelut Turun yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa, pääaineenani digitaalinen kulttuuri. Sivuaineena olen tähän mennessä lukenut museologiaa, mutta myös kultturituotanto tai viestintä sivuainevalintoina kiinnostaisivat. Ensimmäisen vuoden opintoihin olen ollut todella tyytyväinen, vaikka ensin Poriin jääminen harmittikin suuresti. Opinnot koostuvat esimerkiksi erilaisten verkkoilmiöiden ja sosiaalisen median tutkimisesta, omana painopisteenäni ovat pelikulttuurit. Valinta tuntui luonnolliselta itsekin jonkin verran pelailevana. "Opiskelijaelämää" en juurikaan ole innostunut (ainakaan vielä) viettämään, sen verran kutimet ja pehmoiset lankakerät houkuttelevat iltaisin että harvakseltaan tulee lähdettyä oikeastaan mihinkään. Lisäksi kun samaa asuntoa asuttaa myös lempi-ihmiseni (imelää? ei toki) niin miksi syyttä poistua. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että Porissa ylipäätään on minkäänlaista opiskelijaelämää, varsinkin sykysisin uusien opsikelijoiden saapuessa lähes joka viikolle riittää jotakin rientoa.  Kaiken kaikkiaan opiskelu on ollut mielekästä, ja ihmisistä ei voi puhua kuin hyvää. Joskus toki haikeilen suuriin yliopistokaupunkeihin, mutta toisaalta täältä löytynee kaikki mitä toivoin ja kun opiskelukokonaisuuskin on mieluinen, niin voin aina lopulta päättä haikailun turhaksi.

Opiskelupaikka tiesi muuttoa kaupunkiin, ja nykyisin asutankin ihan hyvällä paikalla sijaitsevaa kaksiota - ja kuten mainittu, en yksin. Jonkinlaista sisustukseen liittyvää raapaisua varmaankin myös seuraa, kunhan vain intoudun jälleen kerran jostain muusta kuin, yllätys yllätys, käsitöistä. Eli hiatuksen ajan olen toki näperrellyt ahkerasti, erityisesti kutominen on jälleen noussut ykkössuosikikseni. Tarkoituksena olisi nyt myös takautuvasti esitellä viime aikojen aikaansaannoksia, aloittaen näsitä ristiäislahjaksi tehdyistä neuleista.

Settiin siis kuuluivat alunperin neulottu pipa ja paita, virkattu helistin-fantti ja pilkulliset tossut. 

  

Paita oli tosiaan ihan omasta päästä hihkaistu ohje, taskun kirjoneuleen pitäisi ainakin muistuttaa kettua. Kuvissa ei juurikaan näy, mutta olkapäällä on pukemista helpottava napitus.

 Päivää ennen päätin että eihän tämä riitä, ja kudoin vielä tällaiset, öö.. soakerit? No tuollaiset jalkaan laitetttavat hienoudet.

Olin koko settiin melko tyytyväinen, etenkin nuo housuntapaiset olivat mielestäni kivat ja äärimmäisen helpot ja nopeat neuloa. Lisäksi tykkäsin piposta (joka kuulemma on ollut kovassa käytössä) sekä kettupaidasta.

Sellaista siis tänne kuuluu, kaikenlaista. Seuraavissa posteissa lisää neulomista, jopa ompeluakin, ehkä myös virkkaamista. Kiitos ja anteeksi.