Sairaan viitseliäs

Pääsiäisenä tuli sairastettua ensimmäinen kuume kolmeen vuoteen. Kun pitäisi maata sängynpohjalla on jotenkin kummasti aikaa viimeistellä käsityö jos toinenkin - juuri ne yksilöt jotka on "ihan vaan päättelyä vaille valmiita".

Luhta-paita eurolla ja pitkään lukulistalla ollut The Boy In the Striped Pyjamas. Melkein mätsää tausta ja kirjan nimi, ainostaan poika puuttuu. Ja onhan toi kuitenkin sentään ruudullinen.



Ensin kirrpislöytö, sittemmin käsityö. Eli kierrätyskeskusksesta hamstratuista 0.10€ huiveista kyseinen yksilö päätyi shortseiksi. Toi kuvio muistuttaa liikaa Jaffasta, tosi? Idea koplattu ihan mahtavasta A pair and a spare-blogista. Tee perässä! Nyt shortist menevät vielä yökkäreinä, mutta kyllä kesä kait tulee. Rännän jälkeen.




Vihdoin löytyi samasta paikasta Se Täydellinen Koululaukku. Hinta euron. Sisällä on kätevyyden ruumiillistuma - A4 kokoinen kiinteästi laukkuun kuuluva vetoketjullinen nahkakansio! Ei enää hukkuneita papereita ja unohtuneita fläppejä.




Olen huiman hyvä keräämään kaiken kokoisia ja kirjavia muovikasseja, jotka kannattaisi varmaan juuri tämän tyyppisiä askarteluprojekteja varten ryhmitellä jotenkin väreittäin. Sekalaisia pusseja löytyy vuosienkin takaa - yksi Tukholmasta, toinen tarttui lenkkipolulla mukaan lumien sulettua huomatessani mahtavan kuosin, kolmas on "muisto" tivoliriessusta. Muovikassin materiaali on osoittautunut äärettömän hyväksi kestävyytensä ja vedenpitävyytensä ansiosta. Tällä kertaa Veromodan ja Cubuksen muovit näyttivät jotenkin mätsäävän väreiltään tuohon vetoketjuun, jonka kierrätyskeskuksesta raidasin. Nyt on sitten pussukka aurinkorasvoille. Jota pitää käyttää. Nyt jo.

Teepussien mukana rahtaamiseen löyty elämää helpottava idea Koemaistajasta. Jo tuli loppu (inhottaville) perus-liptoneille, joista liian usein kokousten teetarjonta koostuu. Kankaan virkaa toimitti aivan järkyttävän hieno isoäidiltä peritty Marimekon verhokangas. Vähän kiinnostaisi surauttaa tuosta jotain muutakin, vaikka teepussipassin kanssa mätsäävää. Taustalla vilahtaa myös muuten aluksi pipoksi tarkoitettu jämälanka/yhden illan-projekti, joka virkkuukoukun jämäkkyydestä johtuen päätyikin pannumyssyksi. Toimii se kait näinkin.


Pipa osa x. Tällä kertaa tägi Jonin Marwin-takin hintalapusta, joka on nääs WATERRESISTANT! Kiitosta vaan lahjoituksesta, joka olisi ilmeisesti muuten suunnannut roskiin. Hintalappu siis. Ja vedenpitävä sellainen kaikenlisäksi.

Järki ja tunteet ja särki.

Punainen liha ja kana eivät ole kuuluneet lautaselleni enää vuosiin. Muutaman kuukauden vegaani-kokeiluja lukuunottamatta pinaattikeittoon kuuluu kiinteästi kananmuna, ja edelleen mielestäni parhaat muurinpohjaletut syntyvät vapaan kanan kuukautisista. Soijamaitotuotteita olen suosinut siitä asti kun huomasin ihoni oireilevan (kokonainen vuosi ilman ihottumaa! Jee!) herkemmin maitorahkan lataamisesta kuin soijajogurtista. Hämmennystä lakto-ovoruokavaliooni aiheuttaa kuitenkin kala. Ja pahaa tämä hämmenys onkin. Koko lapsuuteni olen asunut meren rannalla, fisunoutopöytä oli siis oman laiturin päässä läpi vuoden - vapa tai verkot käteen ja pakkaseen/aurinkoon/vesisateeseen istumaan. Vaikka nykyisin majoittaudutaankin vähän eri alueella, saadaan edelleen itsekalastettua merenelävää viikoittain entisaikain naapureilta - ongelmaksi kuitenkin koitui haaskuun joutuvan kalan määrä, sillä itse olen viimeisen vuoden jättänyt myös merenelävät syömättä. Mutta täten ilmoitan, että kasvissyöjä termiä ei minusta enää voi käyttää, sillä en halua enää nähdä yhdenkään viereisestä järvestä naaratun fileen lipuvan roskiin. Järki käteen ja särki pataan! Eli juhlava kuhakeitto ehkä kauneimmasta näkemästäni kalafileestä, jonka entinen naapuri käteeni eilen toimitti. Kiitos ja kuuuuuumarrus.

Päänsisäinen Tampereella

Arvatkaa mikä leffa oltiin katsomassa? Ihan vaan muutama vuosi sitä odotettiinkin. Arvostelua ehkä myöhemmin. Nyt vain referoituna: on se hienoo.


Carlings löytö: These Glory Daysin arskat 9,90€. Enää ei tarvi itkeä auringossa.












Ruokailtiin Napolissa (pestosalaatti oli kyllä jees, mutta edelleen lempparinani jatkaa Vapiano - miksi oi miksi kyseinen lafka on niin heikosti Suomessa edustettuna?) ja ikisuosikki Vohvelikahvilassa, jonka vieraskirjasta löytyi myös mielenkiintoa herättänyt arvostelu Tampereen gallerioista. Melko kätevää. Pääsin pitkästä aikaa maistamaan rooibosta, joka ei yleensä syystä tai toisesta mainittavasti herättänyt ihastustani. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin tuntemattomaksi jääneen valmistajan veriappelsiini rooibos, joka osoittautui yllättävän pehmeäksi ja tätä kautta myös omaankin hyllyyn toivottavaksi. Suosittelen! Huomaa ehkä suloisin teepannu ikinä. Tulevaisuuden synkronoitu astiastoni tulee noudattamaan kyseistä väriyhdistelmää naurettavan tarkasti.
Matkalukemisena aikoja sitten hehkutettua Stockholm noir-sarjaa. Ensimmäinen osa luettu/katsottu, ja pakko myöntää että toimii paremmin valkokankaalla. Ruotsalaiset dekkarit (John Ajvide Lindqvistin tuotanto!) jatkavat myös omissa mieltymyksissäni voittokulkuaan, mutta Lapidus ei töksähtelevyydessään lyö ihan läpi.

Kesä, kiisselit ja pettymys

Huhtikuun alkua edeltävällä viikolla lämpöasteita oli jo parhaimmillaan päälle kymmenen. Aprillipäivänä tulee lunta taivaan täydeltä. Ya kidding me, kesä? Nyt lumien sulettua (taas! Uusia odotellessa?) luvassa on järjenvastaista kesäfiilistelyä, eli parasta ja ehkä myös yhtä nopeimmista jälkkäristä/iltapaloista ikinä. Vanha kunnon maitokiisseli oli jo lähes päässyt unohtumaan hylättyäni maitotuotteet arkiruokavaliostani. Jollain tapaa soija/kauramaito ei vaan mielestäni maultaan sopinut kyseiseen ex-suosikkiini. Nyt tuli ostettua tuota Alpron ilmeisesti uudistunutta soijamaitoa, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Heti maistettuani tuli vaan kiisseli mieleen, maku muistutti niin paljon perushylamaitoa. Ja hyväähän siitä sitten tulikin. Ja kesäistä, pakastemansikoista huolimatta.

Mansikka-appelsiini kerroskiisseli
Pikaisesti kahdelle koeviikon väsyttämälle




n. 2,5 dl soijamaitoa
n. 3 tl perunajauhoja (määrä riippuu täysin siitä kuinka tönköä kiisseliä haluat. Meillä suositaan melkein juotavaa versiota -> vähän jauhoja)
Hinu vaniljasokeria

1 appelsiinin mehu
1 dl mansikoita
2 tl perunajauhoja
minttua

Sekoita soijamaito ja perunajauhot kattilassa, kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Mausta haluteassasi pienellä ripauksella vaniljasokeria. Purista appelsiinin mehu ja kaada toiseen kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja mansikat, kuumenna. Mukaan voi heittää jo tässä vaiheessa mintun lehtiä. Kaada kerroksittain tarjoilumaljoihin, heitä peliin viimeistään nyt ne mintun lehdet. Tarjoile, nauti ja häivy lukemaan yhteiskuntaopin kokeeseen.

Niin joo, ja varoituksen sana! Viikonloppuna oli tarkoitus paistaa lettuja, ja päätettiin kokeilla Sokoksesta löytynyttä Soyatoo-merkkistä törkysen kallista valmissoijakermavaahtoa. Ei tule ulos purkista! Eikä sitä voi ilmeisesti puhkaistakaan, kun painepakkauksissa aina varoitellaan "polttamasta tai puhkaisemasta tyhjänäkään". No toi on vielä täysi, ja tulee ilmeisesti aina olemaankin. Paketissa neuvottiin ottamaan pois jääkaapista vähintään 10 minuuttia ennen käyttöä - noudatettu on, kuumaa vesihaudetta kokeiltu myös, sekä bartender tyyppistä 12 minuutin sheikkaussessiota. Ja siellä on ja pysyy. Turhakkeet on turhakkeita, todeistettu jälleen.

//fiilistely: Natsit palaavat sitten sieltä kuustaan tänään! Jo on odotettukin. Viikonloppuna laskeutumista todistamaan Tampereelle.

Jaettuna.

Menestyksiä viikonlopulta, sisältäen bataattisosekeittoa (itsejatketulla curry-inkivääriseoksella! melko vätkää), bataattiranskiksia (osa chilillä, osa yrittisuolalla, jälkimmäiset parempia -> parhautta), soijarouhebolognese pitsaa varioivilla täytteillä ja jälkkäriksi marenkia tai (Björneborg-)suklaajuustokakkua. Reseptejä kokoan pelipaikalle hiukan myöhemmin, nyt kiireellä kohti seuraavaa koetta. Eikä vielä edes viimeistä!

Mukana myös tatuointifiilistelyä sekä mahtikivet. Pitää kylmänä niin pään kuin juomankin. Feattaamassa ja tiloja tarjoamassa muuten Ann-nina ja Jon. Kiitän ja anteeksitan!









Kerrankin kokonainen levy jossa ei ole mitään skipattavaa! Repeatilla spotifyssa, toivottavasti joskus myös hyllyssä.