maanantai 3. joulukuuta 2012

Aarteita ja arkkuja

Vähän aikaa sitten esittelin keskeneräisyyttä, josta kasvoikin nopsaan valmis tekele. Ohje on Suuri Käsityö -lehden numerosta 8/2012. Langaksi oli suositeltu jotain ihan muuta kuin tätä Langin lankaa, mutta eipä tuo haitanne vaikka vähän eri näköinen tulikin kuin mallista.





Keepin valmistuttua ja talven valloitettua maat ja mannut heräsin siihen kylmään tosiasiaan (get the pun? ehe), etten omista yhtään tekeleeseen mätsäävää pipoa. Asia korjattiin eilen illalla, kun virittelin Novitan ohjeen mukaan samaa palmikkoteemaa noudattelevan päähineen. Kaverina katsottiin Prinsessa ja sammakko, en muistanut kuinka paljon rakastankaan Disney-leffoja. Tästä tuli oikeastaan ihan kiva ja lämmin, paksu palmikkokuvio kuumottaa kivasti korvia.






Sitten vielä yksi kirpparilöytö, jolle myin sydämeni kolmella eurolla; aarrearkku! Ja kaikesta päätellen vanha sellainen. Tuo kiinnitysmekaniski on jotain niin nannaa sisäiselle insinöörilleni että ei mitään rajaa. Lisäksi pidän aivan älyttömästi tuosta materiaalista, joka on niin kiiltävää että siitä voi melkeinpä peilailla itseään jos tarve iskee. Kaikin puolin aika messevä löytö, ellen sanoisi.




Huomenna Helsinkiin Studia -messuille ja katsastamaan pääkaupunkiseudun lumitilanne. Tui!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tossuttaa

Käväisin siis pari viikkoa sitten pikaisesti Tampereella. Pääsin vihdoin käymään Lankakauppa Kerässä sekä Design Boulevardissa. Jälkimmäisestä tarttui mukaan muutamat teipit, lankakaupasta taas muhevan väristä Debbie Blissin Rialto Lacea, josta olisi tarkoitus väkertää kapea pitsihuivi, joka ehkäpä jopa melkeinpä voisi päästä koristamaan juhlijaa ensi kevään yo-juhliin. Jos nyt siis sellaiset tulee, ja jos puku sattuu menemän sävy sävyyn. Yksi lemppariväriestäni on kuitenkin kyseessä, joten yhtään mahdottomuus tämä yhteensopivuus ei olisi.



Teipeistä värkkäilin päälysteet muutamaan Cha-teepurkkiin, jotka nykyisin toimivat Helsingin ruokamessuilta ostettujen teelaatujen kotina. Mansikan makua myötäilevä on vihreä tee -pohjainen sekoitus, jonka lehdet ovat ihan hervottoman kokoisia. Hauduttaessa menee helposti kitkeräksi, mutta operaation onnistuessa varsin pehmeän ja makean makuinen juoma. Toffeetee taas oli ihan täyskymppi, makiaa ja herkullista. Sopinee kylmiin loppusyksyn iltoihin. Musta tee -pohjaisena tätä on myös helppo jalostaa eteenpäin maitovaahdolla ja mausteilla = toffeechai, nom!



Eilisillan ratoksi tuli virkattua pitkästä aikaa jotain. Tällaisia tossuja olisi tarkoitus alkaa väkertämään ties kenelle joululahjukseksi. Värit määritteli jälleen jämälankakoppa, itse olisin ehkä valinnut jotain hiukan jouluismpaa tähän aikaan vuodesta. Tai turkoosia, joka on aina hyvä. Inspiksen hain All about Ami -blogista, josta löytyy yhtä sun toista toteuttamisen arvoista (esim. virkattu Link -amigurumi!). Paitsi se vauva.






Ja viimeisenä ja vähäisimpänä: viiden minuutin koruprojekti - leikkaa, liimaa, pidä. Joulun odotuksellista viikonloppua!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Blängbling

Päätinpä sitten pitkästä aikaa nähdä vähän vaivaa kynsieni eteen. Ennen tämä oli jokaviikkoista puuhaa mutta nyt, syystä tai toisesta, ei ole tullut noiden kanssa niin näperreltyä. Enemmän pitäisi, sen verran rentouttava harraste kyllä on. Näillä siis osallistun Annan aarteiden bling bling -arvontaan, toivottavasti kimallukseni on riittävällä tasolla. Bongasin Miyon hilelakan jo aikoja sitten Colour me! -blogista, ja tänään sitten vihdoin kipaisin sen mukaani Seppäläpästä. Hyvin toimi, sopii näin "juhlakauteen", joka kylläkään ei ole juurikaan juhlintaa sisältänyt. Lisänä vähän kirpparilta kahmittuja korukiviä, bläng!



 Lisäksi jälleen keramiikkakurssin aikaansaannoksia, ensimmäinen engobe kokeiluni! Tuollainen Totokaelo -inspiroitunut koru tuli siis pyöräytettyä jämäsavista, olen ihan tyytyväinen. Yksinkertainen, kivan värinen klöntti pidettäväksi yksinkertaisten rättejen kanssa. Piristää arkea kummasti kun saa kantaa lempiväriään (yhtä niistä ainakin) kaulassa.



 Korurintamalla jatketaan; hamahelmistä ja kumilangasta väsäämäni koru valmistui kylläkin jo vähän aikaa sitten, mutta nyt saan vihdoin aikaiseksi esitellä senkin. Joten, tässä on, ta-dah! Kuvio voisi toki olla monimutkaisempikin, mutta eipä sitä nyt aina voi ekalla kerralla jaksaa ajatella. Vai mitä? Idean näpistin täältä.


 Ja ettei ihan helpoksi menisi, niin uutta pitsineuletta pukkaa. Vielä puolet jäljellä, huh! Jos tämä tulevaisuudessa valmistuu, saatte ehkä tietää mikä se loppujen lopuksi on. Ai niin, ja taustalla toiminut aurinkolamppu on rakkautta näin iltojen pimentyessä. Vaikkei sitä saisikaan käyttää ilta kuuden jälkeen. Mutta hyvä kutomisvalo on hyvä. Piste.



Kivaa viikonloppua ja isäisää isäenpäivää, minä poikkean Tampereelle.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pikakelauksella



Viimeksi esittelin vähän viime aikojen lankahankintoja muun muassa. Tekaisinpa Muita ihania -blogista bongatun syyspipon illan ratoksi noista värkeistä, vaikka itse haaste menikin sivusuun. Kavennukset tein miten parhaaksi näin ja osasin ja muistin kun ohje ei sattunut olemaan juuri oikealla hetkellä käden päädyssä, eli sillä puikon alusta kaksi oikein yhteen -tyylillä. Piparikuvio on varsin makoisa ja äärettömän nopeatekoinen, näitä pitää kilkatella joululahjaksi useampia, ainakin väriyhdistelmäiä ruskea-keltainen ja ruskea-vaaleanpunainen haluaisin vielä mahdollisesti kokeilla.


Olen muuten miettinyt uutta pitkäkestoista projektinpoikasta, nimittäin käsityöpäiväkirjaa. Kyseessä olisi siis vihkonen, johon voisi kerätä erinäisiä ohjeita lehdistä ja kirjastosta kahmituista kirjoista sekä suunnitelmia tulevista töistä, laganpätkiä, näytetilkkuja... Vähän niinkuin hyödyllinen skräppikirja. Tai inriillife-blogi. Miltä kuulostaa? Onkohan jollain mahdollisesti tapana pitää lukua töistään tällä tavalla? Mielestäni jokin käsinkosketeltava muistiontapainen olisi kätevä apu - langanpätkien tuntua tai huovutusvillan hajua kun on niin vaikea sähköisesti välittää.

Niin ja lisäksi olen ihan täpinöissäni ensi viikonlopun Tampereen reissusta. Toivottavasti päästään käväisemään Kerässä ja ehkäpä myös Vohvelikahvilassa. Tarkoituksena olisi niin ikään raidata myös jokin askartelukauppa uusien teippien toivossa. Niitä tarvittaisiin erääseen tulevaan teehen liittyvään projektiin, josta lisää myöhemmin. Jos niitä teippejä on löytyäkseen.

Ei muuta, rouheaa alkuviikkoa!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Syksyn tuotteliaisuus

Syyslomalla oli taas hyvää aikaa harppoa käsityöprojekteja etiäpäin.



 Ensimmäisenä ja omasta mielestäni merkittävimpänä tuotteliaisuutena keeppi, jota onkin työstetty jo jonkin aikaa. Ohje oli Novitan sivuilta. Olen ihan ylpeä itsestäni että välillä tuli tehtyä muutakin kuin pipoja, lapasia, huiveja ja villasukkia. Palmikon ja tuon reunuksen väkertäminen oli äärettömän kivaa vaihtelua yksitoikkoiseen tuubihuivien junnaamiseen. Näitä kuvia oli jännä ottaa, olisin halunnut jonkun vähän osuvamman malliksi, mutta käden ulottuvilla satuin olemaan vain itse. En oikeen tykkää kameran tuolla puolen hengailusta ja sen kyllä huomaa. 




Sitten vähän keramiikkatuntien aikaansaannoksia. Viime aikoina olen harjoitellut enimmäkseen dreijausta ja astioiden työstämistä, mutta näköjään aikaa ja hukkapaloja on jäänyt myös muutaman korun verran. Ensimmäisenä kaulakoru, josta tuli tavallaan vähän kauluksien näköinen tapaus. Sitten peruskorvikset, joihin löytyi mukavan viheriö lasite.


 Pika uudistus tuunaus: kyynärpaikat ylijäämähuovasta lempparipaitaan. Tämän tein jo vähän aikaa sitten, tulkoon nyt kuitenkin maan pinnalle.


Ja viimeisenä pieni synttäriyllätys kaverille: amigurumi-cthulhu! Perinteisestihän amigurumit värkätään ihan villalangasta, mutta inspiraation hetkellä lankakorista ei sattunut löytymään vihreää kerää, joten kokeilin otukseen ohutta virkkuulankaa. Hyvinhän se loppujen lopuksi onnistui. Sitten vain avainlenkki kiinni ja ta-dah!


Loppuun muutamat lankaostokset. Tuota keskimmäistä Novutan Rose mohairia ostin kaksi kerää tarjouksesta, ja siitä hapuilenkin jo huivia. Harmaa sukkalanka oli myös kahden euron tarjouksessa, se ja lähimpänä kameraa loikoileva kerä ovat myös menossa jo erääseen työhön. Siitäkin lisää piakkoin, jahka valmistuu. Huivia saadaan vielä odotella, olen pitsineuleen kanssa melko hidas, varsinkin kun omasta päästä ohjetta pukkaa.


 Niin, ja hyvää myöhästynyttä Halloweenia! Ensimmäistä kertaa elämässäni kaiversin kurpitsan tyhjäksi, sepäs jännää!




keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Secret ingredient #2

And today's secret ingredient is.. maple syrup! Jääkaapista löytyi sulatuksen yhteydessä vaahterasiirappipullon jämät. Päätinpä väsätä niistä illanistujaisherkut. Resepti on käännelty aikoinaan Trendistä löytyneestä pekaanipähkinäisemmästä versiosta. Nämä tosin ovat hieman erityisruokavalio (pähkinätön, vegaaninen) ystävällisempiä. Huomenna maistellaan.

Vaahterasiirappimuffinit



1/2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl vaahterasiirappia
1/2 dl soijamaitoa
2 banaania
1/2 dl rypsiöljyä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet. Muussaa banaanit, vaahterasiirappi, maito ja öljy sauvasekoittimella tahnaksi. Yhdistä kuivat aineet märkiin ja sekoita nopeasti yhteen. Annostele seos viiteen muffinivuokaan. Paista uunissa n. 15-20 minuuttia.

Kiitos ja kuitti, hyvät syyslomat!











    perjantai 19. lokakuuta 2012

    Reilua kokouspurtavaa (tai siis vadelmaista)


    Ja yhtäkkiä tajusin, etten ole jakanut täällä vielä bravuurini, ainaisen onnistujani ohjetta. Kyseessä on siis jo perinteeksi muodostunut vadelma-brownie, jota löytyy lähes jokaisesta Satavanun kokouksen kahvipöydästä. Tämäkin resepti lienee alkujaan jostakin leivontakirjasta, sen verran vanhaa perua vain jo on etten yhtään muista mistä. Tätä tehdään kyllä usein ihan vain viikonloppu iloksikin omalle sakille. Vegaaninenkin se on, banaani korvaa kätevästi monessa käänteessä kananmunan. Nautintoa. Niin, ja tämä yksilö on nimeltään Reilu koska kaakaojauhe ja suklaa olivat molemmat juuri sitä.


    Vadelmaiset browniet

    1 dl kaakaojauhetta
    2 1/2 dl vehnäjauhoja
    2 tl leivinjauhetta
    2 tl vaniljasokeria
    1/4 tl suolaa
    2 banaania
    2 1/2 dl sokeria
    2 dl sulatettua margariinia (esim. Keijun sininen)
    100g suklaarouhetta (esim. Brunbergin tumma)
    100g pakastevadelmia

    Sekoita keskenään kuivat aineet sokeria lukuunottamatta. Sekoita banaani, sokeri ja margariinisula sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kuivat aineet seokseen ja sekoita varovasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille (n. 30x30cm). Ripottele pinnalle suklaarouhe javadelmat. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

    Ps. Kuvien kaunokainen tavattavissa & maisteltavissa huomenna Satavanun jäsenillassa klo 18 alkaen osoitteessa Maaherrankatu 28, Pori. Tervetuloa niin jäsenet kuin jäsenyyttä harkitsevatkin!







    lauantai 13. lokakuuta 2012

    Hallanvaara

    Syksy on siis virallisesti saapunut lääninherran hoviin; omenat putoilevat naapuritalon runsaudensarvimaisesta puusta, yöpöydällä lojuvan kirjan jäljellä olevat sivut hupenevat kiihtyvää tahtia ja keramiikkatunneilla joululahjojen tekemisen suunnittelu tuntuu ajankohtaiselta. Yksi merkki lienee myös se, että alan vaistomaisesti kaivaa talviromppeita esille ilmojen kylmetessä. Tässä muutamat lempparit viime vuoden itsetehdyistä syyslämmittimistä.



     Maailman pehmein reikähuivi. Virkattu sammaleen vihreästä jämästä Helsingin matkalla.




    Tämäkin jämistä koottu tekele. Sinisestä panta-osasta piti ensin tulla tuubihuivi, mutta laiskuuden iskiessä se upposi käsityölaatikon pohjalle. Ilmojen viiletessä löysin pötkylän, ompelin sen umpeen ja lisäsin "solmun" keskelle. Voilá, lämmin pipon korvike on valmis. Näitä voisi tehtailla ihan joululahjaksi saakka. Inkan blogissakin oli samankaltaisen mutta virkatun version ohje, joka vaikutti myös kokeilun arvoiselta.


     Tämä nyt ei varsinaisesti lämmitä kuin sielua, mutta kuitenkin. Kassi itsessään on Tiimarista 1,60€:lla hankittu, painatukseen käytetty kangasvärejä ja itse kontaktimuovista värkättyä sapluunaa. Totuushan on että asiat eivät aina ole mustavalkoisia.

    Sitten vielä loppuun parit napit kirpparilta. Kontin 1€/minigrip-pussi tarjous on tosi jees, ainakin kun metsästää vain tietyn värisiä namiskoja. En ole vielä ihan varma mihin nämä kaikki tuhlaan, mutta ikiaikaiset leijonanpäät ja ankkurit sekä kukkakuviot vain kiehtoivat niin paljon että oli pakko sijoittaa.



     
    Muhevaa viikonloppua, pysykää lämpiminä!

    perjantai 5. lokakuuta 2012

    Omenaanaa

    Ylioppilaskirjoitukset on nyt sitten tältä syksyltä varsinaisesti ohi! Ja samoin tämän jakson koeviikko. Näiden kunniaksi tehtiin pitkästä aikaa seitania, tällä kertaa omenavarkaissa käynnistä inspiroituneella ohjeella. Osa syy tähän erikoiseen seitan himooni saattaa olla se, että käväisin Vanun opi perusasiat -kurssilla pikaisesti viime viikonloppuna. Vaikka syömään en ehtinytkään jäädä, keittiössä tuoksui seitan, kuten usein Vanun leireillä. No, siitä houkuttuneena:

    Omena-seitanpata


    Currylla maistettua seitania paloiksi pilkottuna (hyvä seitanin ohje Chocochilillä, vaihdoin vain savupaprikajauheen curryyn)
    1/4 dl soijakastiketta
    pippuria
    2 pientä sipulia lohkottuna
    3 pientä omenaa lohkottuna kuorineen
    2 rkl öljyä
    1 rkl siirappia
    1 1/2 rkl vehnäjauhoja
    2 dl vettä
    1 dl soijakermaa

    Sekoita seitanpalat, sipuli- ja omenalohkot, soijakastike sekä pippuri kulhossa. Anna maustua n. 15 min. Paista maustuneet palat öljy-siirappiseoksessa. Ripottele jauhot sekaan, sekoita ja lisää vesi ja kerma. Anna hautua n. 15 min kannen alla.

    Sitten vielä "rakas päiväkirja..." -tyyppistä jatkoa: olen viimeisten viikkojen aikana oppinut paitsi kaiken Freudin kengännumerosta sosialisaation merkitykseen, myös taidon pukata palmikkoneuletta! Siinä sitä nyt valmistuu tasaiseen tahtiin. Vielä en paljasta mikä tästä tulee, sen verran on kesken. (Toivottavasti) pianpahan näette!